Aina kantapään kautta

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Hyvää ja parempaa

Vietimme viime viikolla talvilomaa Saariselällä. Loma teki hyvää. Tuli tarpeeseen. Minulla on takanani todella hektinen vuosi töissä. Vaikka olenkin jo päässyt uuteen duuniin paremmin sisälle, stressitaso on taas viime kuukausina ollut sellaista luokaa, että alkoi tulla merkkejä uuvahtamisesta. Huomasin, että alan valumaan negailun puolelle, sellaiseen mielentilaan, jossa löytää ainoastaan asioiden harmaan puolen ja kaikki positiivisuus hautautuu yhdenkin negatiivisen sattumuksen alle. 
Lopulta hommalle tuli stoppi, kun sairastuin influenssaan ja oli pakko pysähtyä muutamaksi päiväksi. Saikkuilun aikana sain taottua päähäni sen faktan, että kun teen 7,5 tuntia 5 kertaa viikossa parhaani, sen pitää riittää. Tuon yli minun ei tarvitse voimavarojani työlleni antaa.

Saariselän loma tuli tähän kohtaan siis parhaaseen mahdolliseen saumaan. Lähdin matkaan vielä hieman nuhaisena, takana lähes kolmen viikon tauko kaikesta liikunnasta. Saariselällä liikuimme määrällisesti paljon pienillä tehoilla. Hiihdimme, liukulumikenkäilimme, laskettelimme ja maastopyöräilimme. Tuli karistettua flunssa lopullisesti ja nollattua kunnolla. Lopulta nautimme Lapin lumosta niin paljon, että pidensimme lomaamme, ensin päivällä, sitten toisella. Loman loppuminen harmitti toki, mutta silti tulin kotiin ihan uudella energialla ladattuna. Kaikki ne hetket luonnossa liikkuen elvyttivät jälleen ihan ihmeellisellä tavalla. Tuli käännettyä omaa ajatusmaailmaa taas siihen suuntaan, että tartun enemmän kaikkeen positiiviseen elämässäni.

Varsin sopivaan saumaan siis, sain Juoksuaskeleet -blogin Satulta Kolme hyvää -blogihaasteen. Haasteen ideana on kertoa kolme hyvää asiaa itsestään ja elämästään muutaman eri aihepiirin alla. Olen ollut perinteisesti vähän laiska osallistumaan näihin blogihaasteisiin, mutta tämänhän pitäisi olla tässä mielentilassa nyt hyvin helppoa. Katsotaan....

Kolme hyvää asiaa päivissäni: Huumori Sekopääjuoksijan kanssa, hyvä työilmapiiri, kotoilu. 

Olen tainnut ennenkin todeta, että yksi tärkeimmistä asioista, mikä mut sai Sekopääjuoksijaan rakastumaan oli meidän välinen läpänheittokemia. Alusta asti meidän kieroutunut huumorintaju on sopinut täydellisesti yhteen. Tuo huumori ja nauru on asia, joka tuo paljon hyvää ihan jokaiseen päivääni.


Huumori kukkii myös töissä. Meillä on pieni kolmen hengen tiimi ja homma on välillä enemmän kuin hektistä. Niinpä arvostan todella paljon meidän hyvää työilmapiiriä. Vaikka työkuorma on melkoinen ja välillä koen riittämättömyyden tunteita, positiivinen fiilis työyhteisössämme tsemppaa ja motivoi.

Sellaisia hetkiä, kun voin rauhoittua kotona tekemättä yhtään mitään, on loppupeleissä melko vähän. Arki-iltoina tuollaista aikaa ei juuri ole. Niinpä nautin kotoilusta ihan mahdottoman paljon, kun sille aikaa irtoaa. Villasukat, takkatuli ja joku aivot narikkaan -ohjelma telkkarista. Aah - tekemätömyyden autuus on välillä vaan ihan parasta.

Kolme hyvää asiaa minussa: Kyky innostua pienestä, kyky nauraa itselle, kyky kuunnella. 

On olemassa sanonta "Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset". Jos tämä pitää paikkaansa, niin olen kernaasti idiootti. Innostun helposti ja revin huumoria todella pienestä. Tämä on ominaisuus, joka saa parhaiten ylläpidettyä meikäläisen kykyä nähdä asioita positiivisessa valossa. Jotenkin uskon, että kun pystyy löytämään iloa pienistäkin yksityiskohdista, on helpompi laittaa asioita perspektiiviin suuremmassa mittakaavassa.


En ota itseäni kauhean vakavasti. Tämä jeesaa kyllä monessakin tilanteessa.


Porukassa olen yleensä helposti se joka pitää vähiten ääntä. Tykkään olla hieman taka-alalla ja kuunnella. Uskoisin, että tämä on hyvä asia minussa. Monessa kohtaa uskon myöskin siihen, että kuunteleminen auttaa enemmän kuin neuvojen antaminen.

Kolme hyvää asiaa elämässäni: Sekopääjuoksija, ystävät, terveys. 

Sekopääjuoksija <3 En löydä sanoja. On vaan ihan parasta, että hänet olen saanut elämääni.

Meillä on neljän tytön ystäväporukka. Neljä täysin erilaista tyyppiä, mutta yhdessä olemme ihan hillitön kokoonpano. Arvostan tosi paljon sitä, että tuossa joukossa saan olla juuri se Johanna, joka olen. <3 <3 <3 Rakastan noita tyttöjä.

Olin 16-vuotias, kun äitini menehtyi syöpään. Lokakuussa isäni menetti toistamiseen puolisonsa, jälleen syövälle. Vaarojen Maratonilla 2017 juoksin sen tiedon kanssa, että perheeni joutuu käymään läpi uudelleen sen kaiken. Siellä Kolin poluilla ei ollut oikein kauhesti merkitystä sillä pääsenkö maaliin tai millaisen suorituksen teen. Matkan aikana ymmärsin sen, miten suuri lahja terveys on. Silti pidämme sitä itsestäänselvyytenä. Elämässä ei välillä ole pätkänkään vertaa oikeudenmukaisuutta. Jokainen päivä, jonka saamme elää terveenä ja toimintakykyisenä on etuoikeus. Ihan mieletön etuoikeus. Aina kun tuota huomaan itselleni muistuttaa, elän vähän enemmän.

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna: Ensimmäinen kevät uudessa kodissa, nelikymppisvuosi, itseni haastaminen.

Muutimme viime elokuussa uuteen kotiin maalaismaisemiin. Odotan ihan hirveästi ensimmäistä kevättä täällä. Sitä, miten kaikki herää eloon. Sitä, että saan viikonloppuaamuna avata parvekkeen oven ja kuunnella lintujen laulua sängyssä. Nähdä omenapuiden kukkivan ja juoda aamukahveja pihalla. Istuttaa perunoita kasvimaalle ja nähdä, miten onnistumme kasvattamaan tomaatteja ja chilejä kasvihuoneessa.


Täytän joulukuussa 40-vuotta. Mun haave ja tavoite on olla tämän hetkisen elämäni paraimmassa kunnossa sinä päivänä, kun pyöreät tulevat täyteen. Sen jälkeen suunta on vain ylöspäin. Näin mä sen haluan nähdä.

Tänä vuonna haluan haastaa itseäni paljon. Se on synttärilahja minulta minulle. Mä nautin ihan suunnattoman paljon fyysistä haasteista. Parasta siinä on se, että itsensä haastaminen on loppupeleissä älyttömän helppoa. Sitä voi jokainen tehdä kuntotasosta riippumatta. Haasteet voivat olla pieniä tai isoja. Ei meidän kaikkien tarvitse juosta 100 kilometriä tai edes maratoniakaan, vaan onnistumisen elämyksiä ja itsetunnon buustausta saa ihan pienistäkin jutuista. Aika usein jo ihan pelkästään siitäkin, että ylipäätään lähti sinne lenkille, salille tai liikkumaan.

Kolme hyvää asiaa blogissani: Kisaraportit, vuorovaikutus, kommentit.


Itselleni rakkaimpia postauksia ovat ehdottomasti kisaraportit. Toivottavasti joku saa niistä inspiraatiota tai jopa innostuksen osallistua johonkin kisaan.


Tykkään ihan hirmuisesti siitä vuorovaikutuksesta ja tsemppihengestä, joka meillä muiden bloggaajien kanssa on. Olen iloinen, että mun blogi on päässyt osaksi sitä.

Kaikki kommentit, joita tänne saan lämmittää mun sydäntä ihan todella paljon. Vastaan aina kaikkiin kommentteihin. Kommenttiboxiin tulleet kirjoitukset ovat ehdottomasti aina sellainen päivän piristys. Paljolti niiden ansiosta tätä kirjoittamista haluaa jatkaa.

Haastan mukaan 3 mahtavaa blogia:
Luontoloinen
Endorfiinejä
Yksi Päivä Elämästä

Kuvituskuvina Saariselän lomafotoja. Kokeilimme reissussa mm. noita kuvissa olevia liukulumikenkiä. Kirjoittelen niistä raporttia myöhemmin lisää.


SHARE:

10 kommenttia

  1. Aivan IHANA teksti. <3 Elämä, kaunis ja hauras elämä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aivan IHANA Satu ❤️ Ja kiitos haasteesta! Tätä oli kiva kirjoittaa 😊

      Poista
  2. Ja minä liikutuin taas <3 Hieno teksti, kiitos.

    VastaaPoista
  3. <3 Oot paras. Kiva ku oot takas.

    VastaaPoista
  4. Kiitos. Osallistun. Eikös tämän pitäisi olla helppoa! Mutta kyllä pitää oikein istua ja miettiä mistä noita hyviä asioita löytää. Ne ei aina ole ihan itsestään selviä...tai siis pitäisi olla tietenkin mutta mutta...miten ne saa itsestä vähänniinkun ulos. Hyvä haaste Johanna.
    Hyvä kirjoitus sulla ja komppaan edellistä, kiva että oot takas :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi ❤️Oli muuten yllättävän haastavaa kirjoittaa vain positiivista, ilman että heittää esim. itsestään mitään negatiivissävytteistä joukkoon 😀 Tällaista pitäisi harrastaa useamminkin. Sellainen positiivisuuspäiväkirja olis varmaan hyvä juttu. Mahtavaa, kun tartut haasteeseen. Jään innolla odottamaan sun postausta. 😊

      Poista
  5. Kiitos haasteesta vielä tätäkin kautta :) Osallistun ja yritän saada kirjoitettua ennen Bodomia tai ainakin ennen Karhunkierrosta. Siellä nähdään, eikö vain?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yes - mahtavaa Tanja, kun tartut haasteeseen. Olen tulossa sekä Bodomille että Karhunkierrokselle, joten toivottavasti nähdään molemmissa 😊

      Poista

Blog Design Created by pipdig