sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Bodom Trail 2018 21K - Buff Trail Tour Finland avaus

Eilen kisattu Bodom Trail oli Buff Trail Tour Finlandin avauskisa. Tour pitää sisällään 7 osakilpailua ja huipentuu lokakuussa Kolin Vaarojen Maratonille. Ennen Bodomin kisaraporttia pohjustan hieman kertomalla omista suunnitelmistani tälle kaudelle.

24. joulukuuta 2018 meikäläiselle räpsähtää mittariin 40-vuotta. Pyöreitähän pitää ilman muuta juhlistaa jollakin tavalla. Järkätä synttäribileet, hankkia itselleen joku mahtava synttärilahja, lähteä matkoille tai tehdä jotain muuta ikimuistoista. Viime vuoden Vaarojen Maratonilla juoksin pätkän miehen kanssa, joka 50-vuotis synttäreiden kunniaksi oli päättänyt vetää läpi kaikki Buff Trail Tour Finlandin kisat. Ihan mahtavan hullu idea, ajattelin tuolloin. Jotenkin ajatus jäi kytemään ja lopulta kypsyi ideaksi tehdä sama omien 40-vuotis synttärien kunniaksi. Niinpä synttärilahjani minulta minulle on tässä:

Buff Trail Tour Finland:
5.5. Bodom Trail 21km
26.5. NUTS Karhunkierros 53km
30.6. Aulanko Tower Trail 22km
14.7. NUTS Pallas 55km
11.8. Pyhä Tunturimaraton 42km
1.9. Nuuksio Classic Trail Marathon 42km
7.10. Vaarojen Maraton 43km


Bodom Trail 21km

Pöljä urakkani starttasi siis eilen Bodom Trailin 21 kilometrillä ja olihan se melkoinen aloitus. Puhelin herätti klo 04:00, kerrankin hyvin nukutun yön jälkeen. Herätessäni huomasin, että kurkussa tuntuu jotenkin ikävältä. Pistin kurkkukivun siitepölykauden piikkiin ja unohdin asian. Kamat kasaan ja matkaan. Oltiin pakattu pyörät messiin ja tarkoituksena oli ajaa Oittaan pysäköintipaikalta pyörillä kisapaikalle. Sekopääjuoksija oli tällä kertaa mukana autokuskin ja huoltomiehen roolissa, hän ei ollut tulossa juoksemaan kisaa. Kisapaikalle saavuttiin hieman ennen yhdeksää. Oli hyvin aikaa säätää kamojen kanssa ja olla vessajonossa. En tiedä, mikä oli sotkenut mahani totaalisesti. Kisa-alueen Bajamajoissa tuli vierailtua ennen starttia niin monta kertaa, että vähän alkoi jo huolestuttaa selviänkö kisasta puhtain housuin maaliin asti. Pointsit järjestäjille kaiken muun lisäksi siitä, että vessoja oli alueella runsaasti ja jonot vetivät nopeasti.

Matkaan lähdin klo 10.10 kolmannessa lähtöryhmässä. Tämä oli ensikertani Bodomilla ja reitistä tiesin etukäteen lähinnä sen, että ensimmäinen 12 km on kohtuu nopeaa baanaa ja viimeiset 9 km vauhti hidastuu, kun ryvetään muta- ja suoliejussa koko rahan edestä. Olin siis laatinut sellaisen kisataktiikan, että eka 12 km vauhdilla läpi ja loppu 9 km rauhassa mutaleikeistä nautiskellen. Kisataktiikka piti melko hyvin kutinsa, tosin toinen kierros oli kyllä lopulta vielä ajateltuakin rauhallisempi. Onnistuin jyystämään jaloista tehot irti ekalla kiekalla niin totaalisesti, että viimeiset 9 kilometriä lähinnä vedin jalkoja perässäni. Bodomin reitti yllätti rankkuudellaan monellakin tapaa.


Starttimerkki "aja" ja lähtöryhmämme säntäsi matkaan. Alussa paineltiin hyvää höökiä jonossa pitkin helppokulkuista reittiä. Melko nopeasti metsään päästyäni huomasin, että eipä tämä Bodomin reitin eka osuuskaan taida niin nopeaa baanaa olla. Kömpelöt koivet hakivat paikkaansa juurakoissa ja syke huiteli VK-alueen yläpäässä. Melko aikaisessa vaiheessa alkoi käymään selväksi, että tokasta kiekasta on tulossa melko hapokasta menoa. Olin asettanut tavoitteeksi käyttää ekaan kierrokseen aikaa maksimissaan puolitoista tuntia. Tuli vilkuiltua kelloa aika tiuhaan tahtiin vauhtien osalta. Tämä auttoi pistämään tossua toisen eteen niissäkin kohdissa, kun olisi huvittanut pistää kävelyksi.

En ottanut mukaan lisäenergiaa tai vettä. Näin lyhyessä kisassa en kokenut lisäenergiaa tarpeelliseksi ja vettä sai tarvittaessa huoltopisteiltä, joita oli ripoteltu noin viiden kilsan välein reitille. Mukana oli ainoastaan Salomonin lötkömuki, jonka olin pakannut juoksutrikoiden takataskuun. Ekalla juomapisteellä en meinannut saada mukia millään kaivettua esiin trikoiden taskusta ja päätin, ettei moiseen räpeltämiseen ole aikaa enää muilla juomapisteillä. Niinpä tungin mukin rintsikoiden väliin ja seuraavilla juomapisteillä kaivoin lötkömukin sujuvasti esiin omien kannujen välistä. Hemmetin kätevää! Suorastaan Niksi-Pirkka -ainesta sanoisin.


Eka kierros eteni mukavassa vauhdissa ja matkalle mahtui myös muutama runner's high -hetki. Noissa hetkissä kömpelöt jalat muutuvat yhtäkkiä ketteräksi ja tulee vaan ihan voittamaton fiilis. Mulla on oikeastaan kaksi syytä kiertää näitä kisoja. Ensimmäinen syy on se fiilis lähdössä. On ihan älyttömän siisti tunne, kun ei voi yhtään tietää mitä on tulossa ja odotat vaan sitä starttitorven törähdystä. Mulle nuo kutkuttavat odotuksen ja innostuksen hetket ovat jostain syystä paljon siistimpiä, kuin maaliviivan ylitykset. Toinen syy ovat nämä runner's high -hetket poluilla. Niiden ansiosta rämpii ne paskemmatkin pätkät lävitse. Tällä kertaa euforiaa säesti Jamiroquain Time Won't Wait. Kun Jay Kay lauloi luureissa "Time won't wait for you, so do all the things you wanted to" ja "Every second screams, listen to your dreams" tajusin, että hitto vie, juuri tuotahan mä oon tässä tekemässä. Aika siisti fiilis valtasi mielen tuossa kohtaa.

Ekan kierroksen päätyttyä olin maalialueella ajassa 1:30. Ensimmäinen tavoite oli siis saavutettu ja aloin valmistautua reitin rämpimisosioon. Rypemään päästiinkin melko nopeasti, kun reitti taitti hiekkatieltä metsään. Mutalillu ja turvelöllö -osuuksia oli turha lähteä kiertämään. Helpommalla pääsi, kun veti suoraan lävitse. Välillä upposin liejuun melkein polvia myöden. Viime vuosilta olen kuullut lukuisia tarinoita turpeen syövereihin kadonneista lenkkareista. Omat Sallut pysyivät kuitenkin onneksi hyvin jaloissa ja lieju tuntui lähinnä ihanalta viilennykseltä lenkkareissa.


Viidentoista kilometrin kohdalla jalat alkoivat painamaan toden teolla. Jalka ei enää noussut mihinkään. Pelkäsin koko ajan, että kohta pannutan kunnolla. Vauhti hidastui huolella, enkä pystynyt pistämään enää vauhtia edes helposti edettäville pätkille. Kovalla sykkeellä vedetty eka kierros oli vetänyt koivet hapoille ja nyt alkoivat olla lihakset kunnolla juntturassa. Tönköin jaloin yritin suoriutua eteenpäin ja tuntui, että porukkaa juoksee jatkuvalla syötöllä joka suunnasta ohi. Välillä koitin liimautua jonkun peesiin, jotta saisin pidettyä edes jonkinmoista vauhtia yllä. Melko laihoin tuloksin. Kun koipi ei nouse, niin se ei nouse.

Bodomin-järven rannalle saavuttuani ehdin miettimään, kuinka kutsuvalta järven vesi näyttää ja kuinka haluaisin juuri nyt hypätä pommilla jorpakkoon. Seuraavassa hetkessä upposin polveani myöden johonkin lillukohtaan. Tällä kertaa lieju imaisi minut syövereihinsä niin huolella, etten varmaan olisi päässyt omin voimin sieltä ylös. Onneksi perässäni tuleva juoksija tarjosi heti auttavan käden ja kampesi minut ylös mudasta. Kiitin avusta ja jäin mietiskelemään, miksiköhän nainen oli niin tutun näköinen. Jatkettiin eteenpäin, mutta jossakin kohtaa välähti ja oli pakko kääntyä kertomaan, että minähän taidan tuntea hänet. Tai siis sometuntea. @suunnistaja nimimerkin Elina on minulle tuttu Instagramista. Alettiin rupattelemaan, molemmilla oli sama ongelma tönkköjalkojen kanssa ja eteneminen oli muuttunut vähemmän ketteräksi. Matkaa oli onneksi maaliin tuossa kohtaa enää pari kilometria ja loppumatka kulki leppoisasti siinä kuulumisia vaihtaessa. Maalisuoralle tultiin rinta rinnan, yritettiin siinä jotain loppukiriäkin, mutta meikäläiseltä ei enää oikein lähtenyt. Maalissa olin tyytyväinen. Jaloista en olisi saanut rutistettua tänään yhtään enempää, joten eipä siinä jää harmitukselle sijaa. Loppuaika 2:55 jäi kymmenisen minuuttia omasta tavoitteesta. Jotain siis jäi hampaan koloon ja sehän on hyvä juttu se.


Kisan jälkeen kurkku alkoi sattumaan toden teolla ja äänikin lähtemään. Kurkkukipu ei johtunutkaan mistään siitepölyoireista, vaan olen onnistunut saamaan jonkun flunssataudin. Tällä hetkellä olo on kuin onkimadolla. Eilinen rypeminen tuskin helpotti oloa. Karhunkierrokseen on aikaa enää kolme viikkoa, joten tähän kohtaan en flunssaa olisi enää toivonut. Koko Trail Tour -urakka tulee olemaan jo muutenkin niin iso haaste, että minkäänmoinen sairastelu seuraavan puolen vuoden aikana ei ole toivottavaa. Nyt ei auta kuin levätä ja toivoa, että pystyn selättämään tämän mahdollisimman nopeasti.

Bodom Trail kisana oli pelkästään positiivinen kokemus. Reitti on sopivan haastava ja mielestäni juuri nappi valinta kauden avaavaksi kilpailuksi. Kisajärjestelyt toimivat moitteettomasti ja kisapaikalla ja reitin varrella talkoili ihan mahtavaa porukkaa. Upeaa päästä kisailemaan tällaisissa puitteissa. Kaiken päälle reitin turveliejuosuudet tuovat oman hauskan mausteensa kisaan. Siellä lilluissa rypiessä tunsi itsensä vuosia nuoremmaksi. Selkeästikin turpeella on myös joku sielua hoitava ominaisuus. Kiitos Bodom Trail! Eka, mutta ei takuulla vika kerta.











SHARE:

18 kommenttia

  1. Kiitos upeasta rapsasta taas! Niin olisin halunnut olla tuolla :) Ehkä joku toinen vuosi sitten.... Myös tuo kaikkien kisojen kiertäminen houkuttaisi aika hurjasti, mutta ehkä sitten 50-vuotislahjaksi... silloin nuorinkin olisi jo viidentoista... kääk!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maijaliisa, kun luit <3 Ehdottomasti suosittelen Bodomia sulle. Mä niin näkisin sut kirmaamassa siellä ja maalissa huippuajalla. Ensi vuonna mukaan! Tästä koko Tourin kiertämisestähän voisi tehdä sellaisen siirtymäriitin, kun tulee/on tulossa tasaluku mittariin :D Katsotaan nyt kuinka mun käy. Tulee olemaan hurja haaste jo senkin suhteen, että jalat kestää koko homman läpi viemisen. Ja sitten pitäisi myös pysyä terveenä muutenkin. Innolla odotan, mitä tästä tulee. Nähdään kisoissa!

      Poista
  2. Onnea jo etukäteen, hieno synttärilahja ! Todellakin aika urakka sulla on edessä mutta uskotko että miltei kadehdin...nyt kun olen lueskellut Bodomin fiiliksiä jokapuolella niin ihan harmittaa kun olen itseni lykännyt maratonille, se siis haittaa sikäli kun ei voi tehdä sitä eikä tätä tai juosta siellä ja täällä kun on se maratooni...onneksi se on pian ohi niin voi taas juosta metsissä :) kiva rapsa sulla oli taas kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi! <3 Kovasti jännittää, miten tässä käy. No kisa kerrallaan mennään. Tuo sun maraton-hanke on ihan mahtava. Mä arvostan valtavasti noita sileän maratonin juoksijoita. Tsemppiä kovasti treeneihin - polut odottaa sitten kyllä.
      Ja ensi vuonna sitten Bodomille. Tiedän, että tykkäisit tuosta kisasta paljon!

      Poista
  3. Hyvä tavoite sulla tasavuosien kunniaksi! Pitäisiköhän itsekin ottaa sama tavoite 50-v lahjaksi muutaman vuoden kuluttua... :D
    Ne Bodomin upottavat liejut tuli näköjään tutuiksi useammallekin, mutta onneksi oli kengät tiukasti jaloissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti pitäisi! :D Tämmöset hullut ideat on juuri parhaita.
      bodomin liejut oli kyllä niin hauskoja. Pariin otteeseen kyllä luulin, että nyt jää Sallu kyydistä, mutta jaloissa pysyi. Lenkkarit kannattaa tosiaan sitoa kunnolla kiinni. :D Nähdään KK:lla.

      Poista
  4. Upea, kiehtova kisarappari. Kiitos <3 mahtava synttäreiden juhlistamistapa. Mitenköhän mä vietin nelikymppisiäni? Ei ollut selvästikään yhtä elämyksellistä.

    Toivottavasti saat itaesi pian KK-kuntoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Poppis <3 Mulla on myös mennyt nuo kaikki aiemmat tasakymppiset jotenkin ohi. En ole juhlistanut niitä millään tavalla, joten nyt ajattelin sitten ottaa menetetyt takaisin. Kai tää on osaltaan myös jotain nelikymppiskriisiä, vaikken millään haluaisi sellaisesta myöntää kärsiväni. :D Katsotaan kuinka mun käy. Haaste tulee olemaan minulle tosi iso, mutta sehän tässä parasta onkin.

      Poista
  5. Tätä lukiessa pääsi itsekin ihan aitoihin kisafiiliksiin, kiitos! Hienon lahjan olet itsellesi antanut :) Tsemppiä urakkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ihana kommentti <3 Mahtavaa, jos onnistuin tavoittamaan aitoa kisafiilistä :)
      Ja kiitos tsempeistä. Urakka tulee olemaan minulle tosi iso haaste. On huikeaa lähteä yrittämään. Jännittää, mutta silleen hyvällä tavalla.

      Poista
  6. WUHUUUU mikä juhlavuosi sulla! Ihan huikeeeeta! :D Onnittelut Bodomista ja tsemppiä palautumiseen ja valmistautumiseen KK:lle! Nähdään siellä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä arvasin Satu, että sä pidät tätä huikeena ideana :D
      KK lähestyy huimaa vauhtia. Eihän tässä ole enää kuin pari viikkoa. Jo nyt tuntuu, että alkaa mahanpohjassa kutkuttamaan, kun miettiikin kisaa. Ihan mahtavaa, että olet tulossa ja nähdään siellä :)

      Poista
  7. Mahtava lahja itselle! Ja hei, hieno aloitus loppulenkin tönkköjaloista huolimatta, onnittelut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 😊 Saattaa olla, että tulen vielä katumaan tätä päähänpistoa 😀 Bodom oli kyllä hyvä aloitus minulle. Mietin jo tässä, että pitäiskö siirtyä vallan lyhyemmille matkoille, mutta joku masokisti minussa aina torppaa nuo ajatukset 😀 Miltäs sun kesä näyttää kisojen osalta?

      Poista
    2. Haha, epäilemättä voi tulla pari kertaa mieleen, että olikohan toi ihan hyvä idea :D Mun kesässä ei ole yhtään kisaa :O Tai no on Jukola, mutta se on vähän erilainen juttu. Nyt just tuntuu parhaalta, että ainoa suunnitelma on saada taas edes jonkinlainen peruskunto takaisin pitämällä hauskaa. Oon esim. pelannut sulista, tennistä, jalkapalloa ja pyöräillyt, pikku hiljaa :)

      Poista
    3. Jukola olis mahtavaa päästä kokemaan joskus. Sun suunnitelma kuulostaa erittäin hyvältä 😊👍🏻

      Poista
  8. Huikea juoksu ja tosi kiva kisarapsa - kiitos siitä! Hattua nostan synttärivuoden tavoitteelle ja innolla odotan seuraavia kertomuksia. Toivottavasti törmäillään Rukalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sini 😊 Katsotaan kuinka mun käy tässä urakassa!
      Nähdään Rukalla!!!!

      Poista

MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig